Mun mummi kuoli eilen aamulla 10.11. Ikää hänellä oli jo 83 vuotta, mutta siltikin liian aikaisin. Olisin halunnut pitää hänet edes pienen hetken lisää. Joulua odotettiin . Nyt jotakin puuttuu ja olo on tyhjä.
Tästä marraskuusta on näköjään tulossa mustaakin mustempi. Vahvasti marraskuu on muutenkin ollut mun inhokki kuukausi, eikä tämä tästä varmasti paremmaksi muutu. Käsityöt toimivat terapiana ja aloitinkin eilen uuden käsityön -> huivin, jossa on jatkuvaa laskemista, ilmeisesti vain sen vuoksi , ettei tarvitsisi ajatella. Mä en halua ajatella tätä. Tämä ei voi olla totta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Otan osaa.
Voi ei :( Otan osaa.
Lähetä kommentti